tyttö, perhe, afrikkalaiset, swahilin kieli, maahanmuuttajat, työskentely ulkomailla, Suomi, kulttuuri, ikävä, suru, ilo 

"Afrikassa on siis paikka, jonka nimi on Batuba, ja Batubassa pieni kylä, ja pienessä kylässä korkea puu, ja korkeassa puussa linnunpesä, poikasia ja jotakin, mitä siellä ei ollenkaan pitäisi olla, nimittäin pieni tyttö. Tyttö on viisivuotias, ja hänen nimensä Bibi tarkoittaa Viisautta."

Bibin kanssa puussa on hänen paras ystävänsä Oba-poika, jonka kanssa Bibi joutuu monenmoisiin seikkailuihin. Bibin äiti osaa kertoa tarinoita, jotka hän aloittaa aina sanomalla Hapo zamaniza kale, Olipa kerran. Isä puolestaan tietää kaiken eläimistä.

Bibin isän eläintietous muuttaa Bibin afrikkalaisen elämän. Isä palkataan eläintenhoitajaksi suomalaiseen eläintarhaan. Bibi on aluksi innoissaan, hän pääsisi lentämään ja näkisi lunta. Mutta hänen mielensä muuttuu, kun hän saa kuulla ettei Oba voi tulla mukaan.

Kirja kuvaa värikkäästi Bibin elämää Afrikassa sekä jännittävää matkaa kauas pohjoiseen, Suomeen.